Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä (386 / 2006, muutoksineen)
Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti
1 luku Yleiset säännökset
1 § Tarkoitus ja soveltamisala
Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan pitopaikoissa noudatettavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan sekä edistää tartunnan varhaista havaitsemista.
2 § (8.2.2007/158)Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, strutseja, emuja, nanduja sekä muita tarhattavia lintuja;
2) tarhatuilla vesilinnuilla ankkoja, sorsia ja hanhia;
3) luonnonvaraisilla vesilinnuilla sorsalintujen (Anseriformes) ja rantalintujen (Charadriiformes) lahkojen lintuja;
4) pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään; sekä
5) vapaalennoilla lintujen hyvinvoinnin vuoksi välttämättömiä lentoja kyyhkyslakoista.
2 luku Lintuinfluenssan varhainen havaitseminen
3 § Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkiminen
Jos kunnaneläinlääkäri saa ilmoituksen luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti vesilinnuissa, todetusta suurentuneesta kuolleisuudesta tai joukkosairastumisista, hänen on huolehdittava, että linnuista otetaan tarpeelliset näytteet lintuinfluenssan varalta ellei muuta ilmeistä syytä lintujen sairastumiselle tai kuolleisuudelle ole todettavissa. Näytteet on viipymättä toimitettava Elintarviketurvallisuusvirastoon (Evira) tutkittaviksi.
4 § Toiminta lintuinfluenssaepäilyn johdosta
Eläintautilain (55/1980) 9 §:n mukaan siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:
a) rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla;
b) munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi; tai
c) kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.
Kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin on ilmoituksen saatuaan toimittava newcastlentaudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (3/EEO/96) kohdan 3 mukaisesti, jos ei muuta ilmeistä syytä muutoksille ole.
3 luku Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen välisten kontaktien estäminen
4 a § (25.11.2016/1021)Siipikarjan ulkonapitokielto
Siipikarjan pitäminen ulkona on kielletty joulukuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei kuitenkaan koske:
1) eläinsuojelulain (247/1996) 20 §:ssä tarkoitettuja eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä;
2) kyyhkyslakoista tapahtuvia vapaalentoja; sekä
3) sellaisia pitopaikkoja, joissa ei pidetä samanaikaisesti sekä tarhattuja vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua muuta siipikarjaa ja joissa ulkotarhat on suojattu riittävän tiheällä verkolla tai muulla vastaavalla tavalla siten, että luonnonvaraiset vesilinnut eivät pääse kosketuksiin siipikarjan kanssa.
4 b § (25.11.2016/1021)Ilmoitus siipikarjan ulkonapidosta
Sen, joka pitää siipikarjaa ulkona joulukuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana 4 a §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa pitopaikassa, on tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus siipikarjan ulkonapidosta.
Ilmoitus on tehtävä kirjallisena ja siitä on käytävä ilmi seuraavat seikat:
1) mitä lintulajeja ulkonapito koskee;
2) lintujen lukumäärä;
3) etäisyys pitopaikasta lähimpiin järviin, lampiin ja jokiin; sekä
4) selvitys siitä, miten lintujen suojaaminen luonnonvaraisilta vesilinnuilta toteutetaan ulkotarhassa.
4 c § (25.11.2016/1021)Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin
Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin on kielletty joulukuun alusta toukokuun loppuun. Kielto ei koske vähintään kuuden kuukauden ajan maassa olleita ja yksinomaan sisätiloissa lemmikkieläiminä pidettäviä häkkilintuja.
5 § Siipikarjan hoitamista koskevat vaatimukset
Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa paikassa, jossa ei ole vaaraa luonnonvaraisten vesilintujen pääsystä sinne. Ulkona pidettävää siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla todetaan runsaasti vesilintuja.
Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen pääsy näihin estettävä.
6 § Siipikarjan juomavettä koskevat vaatimukset
Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa luonnonvaraisia vesilintuja on paljon, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumenneta tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.
4 luku Voimaantulosäännökset
7 § (8.12.2006/1141)Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2006.